Heipparallaa taas. Viikko ollut kreisiä, aikaa ei ole ollut liikaa vaikka kouluun ei ole tarvinnut mennä. Viime päivät ovat pitäneet sisällään lukemista, lukemista, tietojen etsimistä ja lisää lukemista. Kaikki on siis ollut yhteydessä Hawaiin matkaan ja senior projektiin mikä siihen liittyy. Ukulelekin on tullut pienehkön tauon jälkeen semi tutuksi.
Aikaa on ollut myös miettiä että mitä sitä haluaa opiskella kun tulee takaisin suomeen...lääkikseen, oikikseen vai mitä ihmettä sitä oikeen tekisi. Onneksi ollut tämä vuosi sillä on vähän auennut mitä ei tosiaan halaja ja mitä halajan. Aika ei ole loppumassa hetkeen.
Kelit täällä alkaa olla omaan mieleen sopivan lämpösissä, eilen oli ihan oikiasti lämmintä. Suomen lämpöihin tottuneena lenkille lähtiessä oli pakko laittaa se pitkähihainen lämpöpaita shortsien kanssa että tarkenee, eipä tarvinnut kauaa olla vaudissa kun tuli hikoiltua kuin pikku porsas. Ilmaston lämpeneminen tapahtuu ainakin täällä päässä.
Tänään tuli tehtyä pikku haikki "takapihalle". Metsän siimeksessä mieli rauhoittuu ja olo on kuin olisi takaisin suomessa. Tuli kahteen peuraankin törmättyä, juoksivat parinkymmenen metrin päästä ohi. Ehdin jo luulla että karhu hyökkää kimppuun kun pitivät niin kovaa meteliä tullessaan mäen toiselta puolelta. Sellasta villielämää täällä Colrainin perukoillakin.
 |
| tämmöstä "rämeikköä" täällä Colrainin alueella on, voisi varmaan sanoa että sama pätee New Englandin alueeseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti