perjantai 13. huhtikuuta 2012

NHL jääkiekkoa

Viime viikonloppuna tuli toteutettua yksi haave mitä halusin tehfä jenkeissä. Käytiin siis Bostonissa päiväreissu katsomassa Bruins jääkiekkoa. Boston tusi mukava paikka, tarkoituksena olisi mennä uudestaankin. Metrokin on Bostonissa todella paljon viihtyisämpi kuin New Yorkissa. Ei haise ulosteet tai muut epäilyttävät. Muutenkin Boston tuntui sellaiselta jalat maassa olevalta paikalta, tosiaan viihtyisin pitempäänkin siellä kuin sen pari tuntia.

Itse pelihän oli siis melkein täydellinen jännitysnäytelmä, kotijoukkue tulee takaa tasoihin ja voittaa runkosarjan viimeisen ottelun rangaistuslaukauksilla. Voi sitä tunteiden myrskyä kun voittomaali syntyy ja voitto varmistuu, se on kuin iso paineaalto joka puskee kehosta läpi kun täysi halli hurraa. Ihan jees.

Nyt on todella stressiä ollut koulussa kun senior projektin pitäisi olla valmis kohtapuoliin ja muutenkin koulussa viimeisiä mehuja puristellaan senioreista. Parin viikon päästä helpottaa ja kunnolla onneksi.

Hawaii

 Viikko Hawailla meni lentäen silmien ohi. Valkeita hiekkarantoja ja taivaansinistä merta on ikävä jo nyt, todellakin paratiisi maan päällä. En pystynyt laittamaan kuvia ja asiaa samalla ollessani Hawailla, koska kone otti ja simahti. Nyt sain sen vihdoin toimintakuntoon.

Päällimmäisenä jäi hawaista mieleen sairaan hyvä ilmapiiri, Surffaamisen letkeys, Ananas (maailman parasta ananasta), Kahvikin oli todella hyvää ja tietenkin iso läjä hyviä muistoja ja uusia tuttavuuksia ympäri palloa.
Myös sekin jäi mieleen kun oltiin polynesian cultural centerissä katsomassa paikallisia tapoja ja perinteitä, katseltiin samoan tanssimista ja sitten kaivattin vapaaehtoisia lavalle tanssikisaan, olin arvaamaton siitä miten takanani oleva hemmo nostaa käteni ilmaan ja sitten ei auttanut kun mennä lavalle tanssimaan! Lopulta Suomalainen tanssija voitti  Japanilaisen ja Amerikkalaisen tanssijan. Jep jep.


Aurinkokin jätti jälkensä valkoiseen suomalaiseen sillä mukanani tänne Colrainiin toin ukulelen ja parin tuliaisen lisäksi vähän palanutta ihoa, eipä tuo hirveästi haitannut muuta kuin koneessa istumista. Matka Honolulusta Colrainiin kesti sen reilut yli 12 tuntia, oli kaksi koneenvaihtoakin mitkä sitten lisäsivät sitä matka aikaa.

Nyt on viimesiset neljä päivää tullut kirjoiteltua hawaista tuohon mun senior projektiin sen verran että en nyt tähän väliin pysty muuta kirjoittamaan.




Diamond Headin huipulla oli hyvät näkymät Honoluluun.


Pearl Harbor


Paikallisen surffaajan true lounas purilainen. sisältää ananasta!


Pääsin tanssimaan polynesialaista perinnetanssia lavalle ihmisten eteen.

Kuningas Kamehameha ja miikka