tiistai 30. elokuuta 2011

Irene ja SWEn



Taas on aika paljon tapahtunut lyhyessä ajassa. Perjantaina tuli ajettu Pennsylvaniaan häihin ja lauantaina jo lähdettiin että ehditään takaisin Hurrikaani Irenen edellä. Ja sen jälkeen on koulun alkaminen viivästynyt Irenen ”ansiosta”.
Jees elikkä perjantaina lähdettiin auringon noustessa kohti Pennsylvaniaa, tarkoituksena tavata hääpari illalla pre-partyissa ja lähteä lauantaiaamuna, jotta ehditään takasin Colrainiin juuri myrskyn edellä.  Matka itsessään Pennsylvaniaan oli erittäin mielenkiintoinen kun tuli mentyä n.6 osavaltion läpi, nähtävää ja ihmeteltävää riitti. Jenkkilässä autoillessa vauhti pysyy ja meno on sutjakkaa. 4 kaistaiset moottoritiet ovat aika mielenkiintoisia. Matkan aikana pyähdyttiin myös syömään Miikan ensimmäinen Macdonald´s ateria jenkeissä. Enää en ihmettele miksi purilaisten sanotaan maistuvan amerikkalaisile, paras purilainen koskaan… Sitten kun saavuttiin Pennsylvaniaan ja harhailtiin aikamoinen tovi oli viimein aika saapua häiden ns. ”pre-partyihin”. Illalla oli siis luvassa paljon uusia tuttavuuksia ja kummia kysymyksiä Suomesta plus altaalla himmailua (juuu, nice!). Sulhanen kertoi että kuulostan ja näytän ihan hänen kaveriltaan Sweniltä joka oli tullut ulkomailta ilman minkäänlaisia asianmukaisia papereita ja kunnon enkun taitoa, lopulta hänkin oli kuulemma oppinut kielen ja valmistunut palomieheksi. Sulhanen sanoi että mun todellakin kannattaisi vaihtaa nimi Sweniksi. Loppuilta meni sitten porukan ihmetellessä Hurrikaani Irenen liikkeitä ja spekulointia siitä miten pahasta myräkästä on kyse riitti puolin ja toisin. Lauantaina päätimme ottaa riskin ja jäädä häihin ja sieltä lähdimme sitten todella vauhdilla ajamaan takaisin Colrainiin että ehdittäisiin myrskyn silmän edellä. Ainiin ja Amerikkalaiset häät ei juuri eroa Suomalaisista.
Sunnuntaina tuli herättyä aikamoiseen myräkkään! Viereinen joki tulvi todella vauhdilla ja poliisi soitti aamulla ilmoittaen että kannattaisi evakoida ennen kuin joki nousee niin paljon ettei siltaa voi käyttää. Päätimme sitten jäädä kotio, koska naapurissa on generaattori ja puhdasta vettä ja ruokaa riittäisi päiviksi(jos se olisi tarpeen). Lopulta joki tulvi niin reippaasti, että silta meni mäsäksi. Kuitenkaan kenenkään naapurin talo ei onneksi tuhoutunut, mutavettä tulvi kuitenkin reippaasti naapuriin. Samaisten naapurien vastasynnyttänyt sika hukkui valitettavasti, mutta loput porsaat saatiin turvaan. Jotenkin meidän talosta ei lähtenyt edes sähköt ja sitä tuli ihmeteltyä moneen kertaan :D Täällä tuo säätiedotus on aika toimivaa sillä säätiedotuksille on ihan oma kanava josta tuli koko ajan jotain juttua Irenestä. Tietenkin kanavalla oli oma iso Arska joka antoi raporttia myrskyn silmästä sankarillisesti!
Maanantaina ei ollut koulua sillä Irene oli pistänyt paikkoja remonttiin niin paljon että esimerkiksi meiltä ei päässyt autolla pois koska tiet ja sillat on palasina. Maanantai kului siivoillessa tulvan vahinkoja joita riittää vieläkin. Pelloilla on paljon puunrunkoja, hiekkaa ja kiviä plus naapurien talon kellari johon mutavettä tulvi oli aika menetetty. Päivän hyvä teko tuli tehtyä kellaria siivoillessa, nice.
Paljon tapahtunut parissa viikossa eikä arkea ole vielä näkyvissäkään. Ehkä ensiviikolla alkaisi jo arkeen rauhoittuminen ja kouluun orientoituminen. Vielä pitäisi päättää kaikki mitä tehdä tulevana vuonna, osa on kuulenma päätetty vaihto-oppilaille valmiiksi. Nähtäväksi jää pääsenkö pelaamaan jenkkifutista läheiseen Mohawkiin joka on siis yleinen high school. 
Ja tässä vähän kuvia miltä se Irene näytti


ja toiset kuvat ovat siis seuraavalta päivältä.

Terveisiä suomenmaalle!
-Swen el i Miikka



keskiviikko 24. elokuuta 2011

Ensimmäiset päivät Colrainissa.
Joo tätä postausta kirjoittaessa miikka istuu suihkun raikkaana sohvalla seuraten NHL:ää Tv:stä. Viimekauden pelejähän nuo ovat mutta ei haittaa! Tulin juuri kolmen päivän Senior leiriltä, jonne osallistuivat kaikki Charlemont Academyn senior oppilaat.
 Vähän tietoa tästä Charlemont Academystä
Charlemont Academy on yksityinen koulu jossa on oppilaista 7th gradesta 12th gradeen.  Suomessa se vastaisi luultavasti ylä-astetta ja lukiota ”tavallaan”. Akatemiassa on laajat taideaine vaihotehdot; on musiikkia, valokuvausta, kuvataidetta, muotoilua, näyttelemistä ja kaikkea siltä väliltä. Kieliäkin voi aikas laajasti opiskella mutta ei niistä eikä muista opiskeluista enempää. Eli tämä koulu ei ole todellakaan tavallinen High School joka olisi tuttu tv:stä. Koulussa opiskelee vähän päälle sata oppilasta ja senioreita jotka valmistuvat tänä vuonna on n.14. Niin ja minuthan heitettiin kerralla sitten tuonne senioreitten kanssa samaan settiin :D. Koulu on todella kodikkaan tuntuinen ja siellä näyttäisi vallitsevan hyvä yhteishenki, lukkoja ei kuulenma käytetä koska ”yhteisössä” vallitsee luottamus ja kunnioitus muita kohtaan ja nämä seikat otetaan tosissaan huomioon koulun arjessa.
Ja lisää tästä Senior cämpistä. Lähdettiin aamulla Charlemont academyn pihasta pienellä keltaisella koulubussilla kohti metsää. Paikan päällä lastattiin kamat pois bussista laitettiin teltat pystyyn, jonka jälkeen vuorossa oli voileipiä in American style! Kaksi paahtoleivän palasta jonka väliin palapaistia, kalkkunaa, juustoa, sinappia ja majoneesia ja hieman lisää majoneesia…NAM! Kun kalorit saatiin kohdilleen oli aika alkaa suunnitella kuinka tulevat seiskaluokkaluokkalaiset ja muutkin uudet oppilaat saadaan tuntemaan itsensä tervetulleiksi akatemiaan.  Ja tätä homma olikin jos ei lasketa vähän väliä pidettäviä ruokataukoja ja muita virkistyskävelyitä ja tutustumisriittejä. Oli hyvä että sain tutustua seniori oppilaisiin ja muutamaan opettajaan muissa olosuhteissa kuin koulussa. Nyt on helbbo mennä kouluun kun tietää jo ison osan porukasta.  Ja sain myös virallisen tervetulo lausahduksen kun puraisin jenkeissä tehtyä pizzaa!
JA tulihan tärkeitä faktoja kerrottua suomesta, kuten että Angry Birds on todella suomesta ja että joulupukki ei oo norjasta.
Nyt pikkuhiljaa alkaa ymmärtää tosissaan että täällä Jenkeissä tulee oltua sen 10kk ennen kuin maitojuna lähtee Suomeen. Outoa majoneesitäyteläisten leipien (jotka on sairaan hyviä) lisäksi on se että huomasin eilen väitteleväni pääni sisällä suomeksi ja englanniksi. Liekkö normaalia vai hiipivää hulluutta ?
Ja muutavia kuvia nykin matkalta tähän loppuun! PS: terveisiä saa kirjoittaa





-Miikka

lauantai 20. elokuuta 2011

Paivitysta

Jooh eli tuo edellinen postaus tuli aikalailla monta paivaa myohassa tapahtumista johtuen siita ettei ole ollut hyvia mahdollisuuksia internetin kayttoon. pisteet A:n ja O:n paalle ilmestynee jos saan mahdollisuuksia tehda postauksia omalta koneelta.
Eli lahtopaiva kamopukselta oli aika Veemainen koska paiva lentokentalla meni siina kun katseli kavereiden menenvan omiin koneisiin ja lopulta huomasi etta kohta omakin lento lahtee. Mulla oli aika jannat paikat koska en tiennyt tulisiko mun valiaikainen host family hakemaan mua silla en ollut ehtinyt olla heihin yhteydessa. Noh lentokoneessa huomasin etta Italialainen vaiho-oppilas tulisi samalla lentokentalle ja aika meni hanen kanssa jaaritellessa. Kun paasimme kotilentokentalle hanen oma host family oli vastassa ja he kertoivat minulle etta minulle on loytynyt oma host family ja etta en menisikaan Vermonttiin vaan Massachutesiin. Taa paikka on aika jees farmi aluetta ei oo naapureista ongelmaa ja maasto on tosi vuoristoista joten lenkeilla kaynti on uskomatonta hyvalla tavalla. Maissi on taalla taivaallista koska se on niin tuoretta ja ruoka ei oo ainakaan viela mitaan purilaisia sun muuta stuffia.
Tanaan oli aikamoinen paiva. Hankittiin mulle paikallinen puhelin numero ja sopparit ja piti kayda ostaa vaelluskamppeita koska maanantaina kaikki mun koulun seniorit menee kolmen paivan ryhmaytymis kampille jonnekkin metsaan. Ja tanaan tuli kaytya Bobin ja Sandyn suvun kana grillijuhlissa ja se oli erittain mukavaa. Kaikki on viela aika outoa mutta hassulla tavalla tuttua. Ihmisten puheesta saa selvaa mutta oma puhe ei ainakaan viela pysy samassa tahdissa.

Joo eli tassa oli nyt vahan paivitysta (pikaista sellaista) tahan mun tilanteeseen ja kuvia en ainakaan viela saa laitettua mutta kunhan omaa konetta voin kayttaa enemman niin sitten tekstin laatu parenee ja kuviakin tulee. Tama oli tosiaan pikainen paivitys joten kirjoitusvirheita on ja niita loytyy, koska netti vahan takkuilee enka ehdi kuin kirjoittaa tuulispaana.
See YA!
 
-Miikka

keskiviikko 17. elokuuta 2011

viikko Kampuksella

Nyt ollaan oltu lähestulkoon viikko täällä jenkkilässä sts:n sopeuttamisleirillä St John´s Campuksella Queensissa. Täällä on ollut sairaan mukavaa ja ruokaa ollut sen verran että se alkaa näkyäkkin jo. Lennot Suomesta Nykiin meni nätisti futista ja TopGearia katsellessa. Ekat asiat mitkä pisti silmään oli tosiaankin ne keltaset taksit ja NYPD poliisiautot (tuttujua myös TV:stä). Tää kampus missä ollaan oleiltu on suht iso ja tosi jees aluetta, täällä jaksaisi oikeesti opiskella. On koripallokenttää on Baseball stadionia on futiskenttää jne. Isoa ja hienoa plus puhdasta. Täällä leirillä on ollut ihan sairaasti hommaa ja hyvä vaan niin ei oo aika käynyt pitkäksi eikä hyvällä tavalla oo koneellekkaan ehtinyt menemään : D . Nää perus Timesguaret tuli käytyä

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kourallinen dollareita

Lähtöä pukkaa ja jo jännittää hiukka! Eilinen ilta meni pakkaillessa ja tämä päivä hienosäätäessä kaikkea mukavaa! Tuliaisia on vietävänä mm. Alvar Aallon jokin tarjotin tai mikä liene metallinen koriste, Väiski siltä varalta että tapaa paikallisia partiolaisia siellä, Marimekon penaali, kaksi kuksaa ja läjäpäin karkkia ja suomesta kertovia kirjoja pari kipaletta. Lento lähtee illaksi Helsinkiin ja seuraavana aamuna suunnaksi Nyki.
Sivistyneenä ihmisenä tuli ostettua Ipodiin Sinuhe egyptiläinen äänikirja ja tietenkin se on englannin kielellä luettu! kaksi kärpästä yhdellä iskulla: oppii englantia hiukka ja saan "luettua" tämän kirjan jonka oon aina halunnut lukea!
Oulua ja ihmisiä tulee kyllä ikävä, muutta 10kuukautta on lyhyt aika.


ja mitä tuliaisia

maanantai 8. elokuuta 2011

Matkakuumetta rinnassa

Lähtöpäivä lähestyy ja Miikkapoeka odottaa lähtöä kuumeisesti. Kuin siitä olisi jo hetki, kun puolisen vuotta sitten tuli heitettyä paperit vetämään STS:lle siinä toivossa että pääsisi jenkkeihin vaihtoon vuodeksi. Koko kesä tuli odoteltua tietoa mahdollisesta isäntäperheestä ja perhana tulihan se tieto sieltä! Näillä hetkillä ei ole muuta tietoa kuin se että torstai aamuna on lähtö Helsingistä välistoppien kautta New Yorkkiin viikon päiviksi orientaatio cämpille ja sieltä pariksi viikoksi tervetuloperheeseen Vermontin osavaltiossa sijaitsevaan Brattleboroon. Brattleborossa odottaa "seniori-ikäiset" Christopher ja Alison. Mitä nyt Google öörthistä tuli kämppää kateltua niin aika jees paikalta vaikutti, tilasta ei puutetta. Mahtuu munki kengät (kanootit) eteiseen.
Mu IHan hullua sähläystä ollu melkeen tää kesäkin koska ei oo voinut suunnitella mitään kauheen tarkkaa mitä ei voi perua kun on tullu vaa ooteltua millon se lähtöpäivä on. Onneksi oli kuitenkin aika jeböö kesä ja kaikkea shaibaa ehti tehdä kuten pelata SwampSockeria eli suofutista, mitä muuta voi kaivata? Suuri osa tutuista on tullut morsotettua muttei kaikkia ehdi nähdä näin kesän puitteissa.

Monessa paikassa höpötettiin kuinka vaihto vuotena kannattaisi pitää blogia omaksi iloksi (sitä on siis "hassua" katsella jälkeenpäin) ja se on kuulemma helppo väylä välittää tutuille kuulumisia. Joskus on tullut itelle luvattua että en ikinä ala kirjottaa mitää ihmeen blogia, mutta koetetaan nyt kun suosituksia on sadellut siihen malliin...


Tästä se ny lähtee: Juttua ja kuvia usan matkasta ja sinne lähdöstä. Kuvia puskeutuu tänne kun puskeutuu. Viisumit hankittu ja tuliaiset ostettuna ainakin melkein, sitten täytyy vielä pakata koko arsenaali messiin mitä voisikaan isossa maailmassa tarvita! Pahimmat kyrsimiset on toden teolla koettu, koska viisumihakemuksen täyttö netissä oli mulle yksi taistelu jota muistellaan vielä vuosien päästä. Ja olihan tuo aikamoinen hommeli käydä päiväseltään hesassa vain sellasen 3minuutin haastattelun takia joka vaadittiin viisumin myöntöön.
 Kaikki tapahtunut niin vauhilla tässä kevään ja kesän aikana ettei mitään tajuntaa. Kyllä se matkakuumekkin vaiko vain jännitys lopulta iski kun viikko sitten sai kuulla että Vermont on minne käsky käy.
Kivan oloinen paikka tuo Brattleboro, ei oo liian pitkä matka katsomaan Boston Bruinssien matsejakaan. Brattleboro on siis aika suht lyhyen matkan päässä Bostonista ja NYKistä.
Brattleboro on myös vanhin kaupunki Vermontissa, eli kuvattavaa luulisi olevan!








Miikka