NHL jääkiekkoa

Viime viikonloppuna tuli toteutettua yksi haave mitä halusin tehfä jenkeissä. Käytiin siis Bostonissa päiväreissu katsomassa Bruins jääkiekkoa. Boston tusi mukava paikka, tarkoituksena olisi mennä uudestaankin. Metrokin on Bostonissa todella paljon viihtyisämpi kuin New Yorkissa. Ei haise ulosteet tai muut epäilyttävät. Muutenkin Boston tuntui sellaiselta jalat maassa olevalta paikalta, tosiaan viihtyisin pitempäänkin siellä kuin sen pari tuntia.

Itse pelihän oli siis melkein täydellinen jännitysnäytelmä, kotijoukkue tulee takaa tasoihin ja voittaa runkosarjan viimeisen ottelun rangaistuslaukauksilla. Voi sitä tunteiden myrskyä kun voittomaali syntyy ja voitto varmistuu, se on kuin iso paineaalto joka puskee kehosta läpi kun täysi halli hurraa. Ihan jees.

Nyt on todella stressiä ollut koulussa kun senior projektin pitäisi olla valmis kohtapuoliin ja muutenkin koulussa viimeisiä mehuja puristellaan senioreista. Parin viikon päästä helpottaa ja kunnolla onneksi.

Hawaii

 Viikko Hawailla meni lentäen silmien ohi. Valkeita hiekkarantoja ja taivaansinistä merta on ikävä jo nyt, todellakin paratiisi maan päällä. En pystynyt laittamaan kuvia ja asiaa samalla ollessani Hawailla, koska kone otti ja simahti. Nyt sain sen vihdoin toimintakuntoon.

Päällimmäisenä jäi hawaista mieleen sairaan hyvä ilmapiiri, Surffaamisen letkeys, Ananas (maailman parasta ananasta), Kahvikin oli todella hyvää ja tietenkin iso läjä hyviä muistoja ja uusia tuttavuuksia ympäri palloa.
Myös sekin jäi mieleen kun oltiin polynesian cultural centerissä katsomassa paikallisia tapoja ja perinteitä, katseltiin samoan tanssimista ja sitten kaivattin vapaaehtoisia lavalle tanssikisaan, olin arvaamaton siitä miten takanani oleva hemmo nostaa käteni ilmaan ja sitten ei auttanut kun mennä lavalle tanssimaan! Lopulta Suomalainen tanssija voitti  Japanilaisen ja Amerikkalaisen tanssijan. Jep jep.


Aurinkokin jätti jälkensä valkoiseen suomalaiseen sillä mukanani tänne Colrainiin toin ukulelen ja parin tuliaisen lisäksi vähän palanutta ihoa, eipä tuo hirveästi haitannut muuta kuin koneessa istumista. Matka Honolulusta Colrainiin kesti sen reilut yli 12 tuntia, oli kaksi koneenvaihtoakin mitkä sitten lisäsivät sitä matka aikaa.

Nyt on viimesiset neljä päivää tullut kirjoiteltua hawaista tuohon mun senior projektiin sen verran että en nyt tähän väliin pysty muuta kirjoittamaan.

Diamond Headin huipulla oli hyvät näkymät Honoluluun.

Pearl Harbor

Paikallisen surffaajan true lounas purilainen. sisältää ananasta!

Pääsin tanssimaan polynesialaista perinnetanssia lavalle ihmisten eteen.

Kuningas Kamehameha ja miikka

   

Saapuminen Hawaille

Denveristä lentäessä Honoluluun

Melekein Hawailla

Tämä yö nukutaan ainakin parvekkeella tämän maiseman kanssa.

JA tämä

 Tänään saavuttiin hawaille ja oli kyllä pitkä istumis maratooni, huhhuh. Tuli Denverin lentokentällä huomattua hassu jenkki ilmiö: Ruoka aikaan mäkkäriin ja kaikkiin pizzapaikkoihin puolen tunnin jonot, vastaus tähän löytyy salaatti buffetista. Jonoa ei ole sitten yhtään. hehheh...
Myöhä ja nyt pitää alkaa nukkua että jaksaa aamulla nousta ylös. Tässä oli  pari kuvaa matkasta. Toivottavasti enemmän saa otettua.

Aloha

Tosiaan ulkona nyt vetästään parvekkeelta yö unet ihan HC mielessä. Lämpöä on sen verran että ei varmaan vaatetta tarvis mutta eihän sitä eläimiä olla.

Päivät ennen Hawaiin retkeä

Heipparallaa taas. Viikko ollut kreisiä, aikaa ei ole ollut liikaa vaikka kouluun ei ole tarvinnut mennä. Viime päivät ovat pitäneet sisällään lukemista, lukemista, tietojen etsimistä ja lisää lukemista. Kaikki on siis ollut yhteydessä Hawaiin matkaan ja senior projektiin mikä siihen liittyy. Ukulelekin on tullut pienehkön tauon jälkeen semi tutuksi.

Aikaa on ollut myös miettiä että mitä sitä haluaa opiskella kun tulee takaisin suomeen...lääkikseen, oikikseen vai mitä ihmettä sitä oikeen tekisi. Onneksi ollut tämä vuosi sillä on vähän auennut mitä ei tosiaan halaja ja mitä halajan. Aika ei ole loppumassa hetkeen.

Kelit täällä alkaa olla omaan mieleen sopivan lämpösissä, eilen oli ihan oikiasti lämmintä. Suomen lämpöihin tottuneena lenkille lähtiessä oli pakko laittaa se pitkähihainen lämpöpaita shortsien kanssa että tarkenee, eipä tarvinnut kauaa olla vaudissa kun tuli hikoiltua kuin pikku porsas. Ilmaston lämpeneminen tapahtuu ainakin täällä päässä.

Tänään tuli tehtyä pikku haikki "takapihalle". Metsän siimeksessä mieli rauhoittuu ja olo on kuin olisi takaisin suomessa. Tuli kahteen peuraankin törmättyä, juoksivat parinkymmenen metrin päästä ohi. Ehdin jo luulla että karhu hyökkää kimppuun kun pitivät niin kovaa meteliä tullessaan mäen toiselta puolelta. Sellasta villielämää täällä Colrainin perukoillakin.

tämmöstä "rämeikköä" täällä Colrainin alueella on, voisi varmaan sanoa että sama pätee New Englandin alueeseen.

PS.Let's gooo Bruins!

For The Love of Work

Perjantaina alkoi kauan odotettu kahden viikon loma. Superpejantaiksikkin kutsuttu päivä oli hieman räätälöity versio normaalista. For the Love of Work päivän teemana oli tuoda kuusi aikuista höpöttämään  miten heistä tuli alansa ammattilaisia. Paikalla oli mm.  Harppu muusikko, Tietokone ohjelmoija, Valokuvaaja, design suunnittelija, matkatoimiston omistaja ja sairaanhoitaja joka on työskennellyt Afrikassa.

Ensimmäinen puhuja jota menin kuuntelemaan oli britti ukko joka omistaa matkatoimiston. Seitsemäntoista vuotiaana hän lopetti koulun ja muutti jenkkeihin. Alku ei ollut ihan helppoa, aluksi hän työskenteli jäätelö auton kuskina mutta lopetti jo kahden viikon jälkeen koska hän ei tienannut kuin 6 dollaria viikossa. Suraavaksi hänen matka kävi Californiaan jossa hän pääsi töihin TacoBelliin, joka sijaitsi Disney worldia vastapäätä. Siellä hän vietti kesän tehden työvuoroja tacoja tehden ja päivät nukkuen biitisillä. Tämän hänen sanojensa mukaan antoisan kesän jälkeen hän pääsi Eurooppaan turistioppaaksi. Hän kertoi kuinka vuosien varrella hän tutustui ihmisiin joiden kanssa hän päätyi perustamaan oman yhtiön joka järjestää opintomatkoja Eurooppaan. Kuunlemma yritys menestyykin ihan hyvin ja sen ansiosta hänen on mahdollista matkustaa enemmän kuin tarpeeksi, mistä hän kuitenkin nauttii.

Sitten oli myös nainen puhumassa joka on ollut Afrikassa sairaanhoitajana useiden vuosien ajan. Oli mielenkiintoista miten moni ihminen meni collegeen ja valmistui sieltä ihan muuhun kuin mitä tällä hetkellä teki työkseen. Päivän opetus oli vähän niinkuin että mee virran mukana...kyll se siitä.

Käytiinpä me  viikonloppuna kiertelemässä paikallisia "juttuja". Pari vaahterasiirapin valmistus paikkaa nähtiin, vaahterasiirappi on sellanen Massachusettsin juttu mistä ollaan ylpeitä. Täytyy sanoa että tuoksu pikkasen hyvältä noissa vaahtera siirapin valmistamoissa, vois mennä sinne kesätöihin.

Käytiin myös Perhos museossa, ei kuitenkaan sellasessa perus tylsässä missä ne ötökät on lasin takana kököttelemässä kylminä vaan siellä ne lenteli ympäriinsä ja laskeutuivat ihmisten päälle. Olihan siellä yksi iso perhonen joka ahdisteli ihan kunnolla, peloittavia olentoja nuo perhoset. Aasialaisia mini kanojakin siellä juoksenteli ja niitä myös adobtoitiin niitä haluaville.

Siellä se siirappi porisee

Siellä se siirappi pörisee vähän vanhemmassa puu käyttöisessä uunissa.

Huhhuh Suomen kirjoittaminen on vaikeaa ja samoin kielioppivirheiden havaitseminen. Hirvittää kuinka aika mennyt nopeaa ja se kauan odotettu Hawaikaan ei ole kuin viiden päivän päässä.


-Miikka

Visuaalisten taiteiden opiskelu

Meidän koulussa on mahdollista ottaa neljää eri taide-ainetta tai vastaavaa. Tarjolla on erillaisia taiteita, rokkibändeistä vesivärimaalailuun ja metallityöpajaan. Tarjolla on myös vaihto-oppilaiden pitämiä kielikursseja kuten Italian ja Kiinan alkeita.

Mulla tosiaan on yhdellä valintapaikalla sellainen luokka kuin Visual Studies tai suomeksi erillaisiin taidemuotoihin tutustuminen. Joka tiistai lähdetään kolmeksi tunniksi jonnekkin läheiseen paikkaan "luokkaretkelle". Paikallisella lasinpuhaltajalla, taidemaalarilla, timpurilla, muotoilijalla ja design suunnittelijalla ollaan käyty. Viime viikolla kävimme kitaran tekijän pajalla vierailemassa.Kahden miehen ylläpitämä paja joka tekee ja korjaa akustisia kitaroita ja välillä vähän erikoisempiakin kitaran tyylisiä soittimia osaavat kuulenma käsitellä. Saatiin katsella kuinka puuplankista muovautuu kitara ja samalla kuultiin miten soittimen viritys on kuin ihmisen DNA, sen avulla voi jäljittää mistä soitin on lähtöisin. Kuultiin myös että he eivät enään valmista kitaroita eksoottisista puista jotka on tuotu Brasiliasta koska ne alkavat loppua kesken ja alkuperästä ei ole varmuutta. Tunsivat nämäkin kitarantekijät muutaman hepun Californiasta jotka ovat aloittaneet ukulelejen valmistuksen koska ukulele kasvattaa suosiota kovaa vauhtia siellä päin. Ehkäpä munkin kannattaisi suomeen perustaa ukulele paja ja alkaa tekee sottimia koivuista ja kuusista...

Perjantaina oli viimeinen Umass -jääkiekko peli ennen pleijareita. Voittivat vielä 6-1 joten katsominen oli suht viihdyttävää, pääsivät tämän voiton turvin playoffeihinkin. Nyt pitänee varmaan alkaa seuraamaan collge koripalloa tai lacrossea. Saaas nähdä.

Kaksi viikkoa Hawaiin lähtöön. Päiviä on jo pitänyt alkaa laskemaan.

Tuollanen lasipallo saatiin tehdä itse kun vierailtiin lasinpuhaltamossa.

Vielä yksi kuva Nykin matkasta

Mitähän vielä, ainiin! Mikä on parempi kuin extra vapaapäivä? jeps, extra vapaapäivä joka tulee yllätyksenä. Torstaina oli satanut lunta sen verran että koulut pysähtyy sen takia, eikait siinä :D Sai päivänviettää rinteessä koulun sijaan! uutisista on hauskaa kuunnella miten ihmiset varoittelee lumesta ja kuinka pelottavaa on ajaa autolla kun loskaa maassa ja jossain aina välillä on jäätä. Täytyy myöntää että hymy nousee huulille kun kuuntelee miten lumi pysäyttää ihmisten arjen. Ei haittaa minua kunhan ei lentokentät sulkeudu kun Miikan olisi aika lentää Hawaiille.

Kitaroita.

Kaksi viikkoa Nykin osavaltiossa

Elikkä olin kaksi viikkoa New Yorkin osavaltiossa Pittsfordissa. pääsin tutustumaan isoon julkiseen High schooliin tämmösen kouluvaihto järjestelmän kautta. Mulla oli siellä uusi host perhe ja sain räätälöidä itselle juuri sopivan lukujärjestyksenkin. Piti vain itselle maksaa junaliput paikanpäälle. Junalippujen hommauskin oli ollut ihan mielenkiintoinen operaatio kun netistä ei voinut ostaa suomalaiseslla luottokortilla lippuja mutta kun sinne soitettiin niin heti napsahti liput kouraan.

Elikkäs. Lähdin matkaan 14 päivä helmikuuta Springfieldin juna-asemalta. Matkaa oli mukavat seitsemän tuntia ja välissä juna pysähtyikin kahdeksi tunniksi odottamaan toista junaa. Seitsemän tuntia vierähti kiitettävän nopeasti musiikkia kuunnellen ja koulukirjoja lueskellen ja mukavuustaso oli aika korkealla kiitos ruhtinaalisen jalkatilan. VR:llä olisi jotain mistä ottaa mallia noihin tulevaisuuden junien suunnitteluun.

Ensimmäinen päivä uudessa koulussa oli aikas jännähkö, olo oli kuin teinitytöllä jostain perusteini elokuvasta jossa 16wee tyttö aloittaa uudessa koulussa. Mutta hyvinhän se meni, tuntui vain toodella oudolta olla "isossa" 3000 ihmisen koulussa kun omassa jenkkikoulussa on 100 oppilasta. Eksyksissä olin koko ajan, mutta onneksi eka päivä tuli seurattua host-veljeä.

Seuraavana päivänä sain sitten oman lukujärjestyksen joka oli seuraavan lainen:
Urheilujoukkue markkinointi
Psygologia
Savityö
Usan historia
Pörssi/talous tieto
Yrityksen perusteet
Sodankäynnin historia
eli olihan noita.

Bisnekseen liittyvät tunnit oli todella mielenkiintoisia. Pörssi/taloustiedossa pelattiin sellaista netti peliä missä jokaiselle annetaan sama määrä pikseli rahaa ja se pitää sijoittaa pörssiin parhaimman mukaan ja vuoden lopussa se jolla on eniten mammonaa voittaa jotain. Itsellä ei lähtenyt sijoittaminen liian hyvin alkuun, ensimmäisen sijoituskohteen arvo romahti 98% yhden yön aikana eli kirittävää löytyy että pääsee plussan puolelle. Sitten tuo savityökin oli aika mieluista, en muista millon viimeksi olisin saven kanssa leikkinyt mutta kahden viikon aikana sain aikaiseksi vaasin minkä saan tänne kunhan se on siellä ensin poltettu ja jälkikäsitelty.

Iso koulu paljon urheilu tiimejä ja kaiken maailman harrastelu seuroja. Pääsinpä seuraamaan yhtenä päivänä koulun koripallo matsiakin ja se oli todella jees.

 Kaksi viikkoa meni siis aivan sairaan nopeaa ja vaikka oli mukavaa isossa koulussa niin on se mukava palata takaisin tänne colrainiin. Tämä päivä on ollut vapaata kun presidentin päivää juhlistetaan ja tulipa se päivä rinteessä vietettyä.